Kirjaudu

Auringon paisteisessa Ohkolassa kisattiin tänään Danler-Powerline Cupin toiseksi viimeinen osakilpailu, minkä takia herätyskello soi 5:00 aamulla. Pienen aamukankeuden jälkeen pääsimme liikkeelle 6:30, jolloin en myöhästynyt ajajien kokouksesta kovinkaan montaa minuuttia... :)

Saapuessani Ohkolaan, varikkoalue oli kieltämättä aika tukossa, mutta lopulta löysin Ducaton mentävän kolon hallin kentän takanurkasta sahanpurukasojen päädystä. Sainkin parkkiketjun vedettyä mukavasti auton perästä purukasojen taakse, jolloin otuksilla oli verrattain rauhaisa ketjupaikka. Leirin pystytysrutiineissa ei kauaa nokka tuhissut ja pian muutit oli ketjussa ja juotettuina, sekä kilpakärry lähtövalmiina. Lähtölistassa olimmekin päivän viimeinen uralle starttaava valjakko ja 4 koiran luokan toinen muuttivaljakko. Koska starttimme oli vasta puoli yhden maissa iltapäivällä, minulla oli mukavasti aikaa autella muita uralle, seurata kisaa ja rupatella tuttujen ja tuntemattomien kanssa. :)

Noin tunti ennen lähtöä lenkitin muutit kunkin kerrallaan, jotta saisivat hieman oiottua jäseniään sekä tehtyä tarpeensa. Peppi olikin ratketa turkistaan kun törmäsimme lenkillä Pepin kasvattajaan! Tällä kertaa ei ehditty lähempää tuttavuutta hieromaan, mutta josko Jämillä Peppikin pääsisi kerjäämään rapsun jos toisenkin Virveltä... ;)

Oman lähtöajan lähestyessä tuttu ja turvallinen paniikkikin alkoi iskeä, joten voisi sanoa, että palikat alkoivat loksahtelemaan kohilleen... ;) Tällä kertaa olin reissussa Pepin, Sepen ja Zorron kanssa siten, että johdossa juoksivat kokeneet konkarit Peppi ja Sepe, Zorron vielä imiessä kisakokemusta pyöräparissa. Valjastin muutit parikymmentä minuuttia ennen lähtöä ja kymmenen minuutin kohdalla aloimme viemään otuksia kärryn eteen. Avuksi olinkin saanut muutaman käsiparin, mistä iso kiitos handlereilleni! ;) Lähtiessämme autolta kohti lähtöaluetta pyysin avustajia antamaan koirien mennä vapaasti, mutta puuttumaan tarvittaessa. Tämä toimikin varsin hyvin ja siirtymä sujui kohtuu hallitusti kävelyvauhdilla, ja vaikka pojat olisivatkin halunneet liikkua hieman rivakammin, niin he malttoivat silti hienosti mielensä kunhan hoin riittävästi Odottaa-käskyä... ;)

Mikan startattua muuteillaan uralle, oli meidän vuoromme siirtyä lähtöviivalle odottamaan viimeisen minuutin sekuntien kulumista. Pyysinkin handlereita ottamaan tukevan otteen pojista siksi hetkeksi kun räpläsin GPS:än päälle, jotta muutit eivät pääsisi karkaamaan uralle ilman kuskia. ;) Luvan saatuamme ampaisimme radalle ja ilokseni viime viikonloppuna hukassa ollut menovaihdekin näytti vihdoin löytyneen! Ensimmäinen 1,5 km sujui varsin rivakasti laukaten, minkä jälkeen valjakko siirtyi hieman rauhallisempaan laukkaan, vaihtaen jyrkimpien nousujen kohdalla hetkeksi nopeaan raviin. Ajotietokoneen lähestyessä 4 km lukemaa osasin jo olla varsin tyytyväinen otusten suoritukseen ja maaliin tultuamme ajotietokone näytti keskinopeudeksemme 19,8 km/h. Olinkin etukäteen asettanut tavoitteeksemme 18 - 19 km/h keskinopeuden, joten olin hyvin tyytyväinen suoritukseemme!

Maalialueelta lähdimme autoa kohti ilman handlerien apua ja tälläkin kertaa täyteen pakatun varikkoalueen läpi pujottelu sujui ilman minkäänlaisia ongelmia. Alue oli täynnä koirien kuljetusautoja ja useimpien ympärillä oli vielä koirat ketjuissa kilpailun jäljiltä. Oli kieltämättä uskomattoman hieno fiilis puikkelehtia muuttivaljakolla autojen ja koirien seassa, johtajien kääntäessä valjakkoa käskyjeni mukaan ja vieläpä ilman minkäänlaisia murinoita! Lienee sanomattakin selvää, että olin haljeta onnesta saapuessamme autolle... :)

Saatuamme handlerien kanssa koirat ketjuihin, Sirkka auttoi muuteilta valjaat pois samalla kun minä sotkin otuksille palautusjuomia. Zorro oli alkuun hieman epäileväinen vieraaseen valjaiden riisujaan ja ilmaisikin oman kantansa, mutta lopulta antoi hienosti Sirkan riisua valjaat ja saikin siitä kunnon rapsut kiitokseksi. Koirien juoton jälkeen ehdin hieman vielä pakkailemaan tavaroita ennen palkintojen jakoa.

Loppujen lopuksi viralliseksi keskinopeudeksemme tuli tasan 20,00 km/h, joten Ohkolan Syysajot menivät kohdallamme erittäin hyvin ja kotimatkalle oli mukava lähteä hauskan kisapäivän päätteeksi! :)

- Tero

Pekolan Pakollisissa tuli käytyä viime vuonnakin ja koska paikka ja rata olivat oikein mukavat, niin pitihän sinne lähteä tänäkin vuonna kisaamaan. Varsinaista kisaamista ei kuitenkaan tällä kertaa suuremmin ollut, sillä olimme ainoa muuttivaljakko 4 koiran kärryluokassa ja ehkä ihan hyvä niin, sillä otuksilla ei tänään ollut suuremmin menohaluja, mistä todisteena kehnohko keskivauhti. Kisasuorituksesta huolimatta reissu Pekolaan oli jälleen kerran varsin positiivinen kokemus ja ehkä parasta antia olikin se kun pääsi haastattelemaan kokeneempia konkareita valjakolla vaeltamisesta sekä siihen tarvittavista varusteista! :)

- Tero

Syksyn kilpakausi on avattu tänä vuonna poikkeuksellisesti käyttökokeen merkeissä Ohkolassa. Kokeeseen osallistui tällä kertaa Sepe YLE-luokkaan. Zorro jäi ketjuun ulvomaan loukattuaan tassunsa toissa iltana, joten hänen debyyttinsä käyttökokeessa siirtyy seuraavaan kertaan.

Tytöt toimivat keulassa upeasti ja Sepe pääsi todella näyttämään kyntensä työskennellessään yksin pyöräparissa. Ja kun kerran olimme liikkeellä 3-koiran valjakolla kaksi aikuista kärryn kyydissä, oli koirakohtaiset painot jälleen kerran hyvin malamuuttimaiset ollen n. 83kg per kuono. ;)

Valjastimme koirat ehkä hieman liian ajoissa, sillä jouduimme lopulta odottelemaan n. 15min vuoroamme, koirat kärryn eteen valjastettuina. Tytöillehän tuo ei ole ongelma, sillä Peppi tapitti paikoillaan tylilleen uskollisena kokoajan täysin hievahtamatta ja Jadekin odotteli lähtöä varsin nätisti, mitä nyt muutaman kerran ulvahteli ja vilkuili taakseen, että mikä siellä maksaa...? Sepelle liikkeelle pääsyn odottelu on kuin myrkkyä, minkä se kyllä antoikin näkyä ja ennen kaikkea KUULUA!! Poju huusi ja ryskytti valjaita vasten käytännössä koko vartin! Tuomarin saapuessa kärrylle, hieman jo mietin näinköhän pojulla vielä pakkuja riittää, mutta annettuani luvan lähteä liikkeelle epäilykset katosivat välittömästi. :)

Lähtö oli hieman haastava, sillä tuomari käski kääntymään välittömästi jyrkästi vieressä olleen pakun jälkeen oikealle, vaikka otuksilla luonnollista olisi lähteä suoraan eteen ja lujaa. Tytöt toimivat kärjessä kuitenkin upeasti ja käännösten, muiden valjakoiden kohtaamisien, yms. koukeroiden kanssa ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Ja Sepe teki sitä, mitä häneltä pyydettiinkin: veti tyttöjen perässä kuin naula päässä! Sepen motivaatiotasoa todennäköisesti kohotti entisestään se, että molemmat meidän vanhemmista pojuista ovat vakuuttuneita siitä, että Jadella olisi juoksut tuloillaan tai muuten vain tuoksuu vastustamattomalle. Sepe meni siis ikään kuin se tarinan aasi, jonka edessä ongenvarrella roikotetaan porkkanaa... ;) Itse hieman (paikalla olijat saattavat olla hieman eri mieltä tuosta "hieman" määreestä...) jännitinkin koetta juuri tuon Tytsin peräpään takia, mutta jälleen kerran otukset osoittivat minun jännittämiseni täysin turhaksi. :)

Päästyämme vihdoin takaisin autolle, tuomarin kommentit olivat oikein mieltä lämmittävää kuultavaa ja siitä osoituksena oikein upeat 52 pistettä ja REKÄ-YLE-2 tulos. Hieman jäi nälkää ensi kertaan, sillä ykköstulos olisi irronnut 53 pisteellä... ;)

- Tero

Ohkolan kevätajot oli ensimmäinen kilpailu, mihin pääsimme osallistumaan täydellä 4 koiran valjakolla Zorron ensi esiintymisen myötä. Jotkut asiat kuitenkin säilyivät ennallaan ja kuten osa kanssakilpailijoistamme osasikin odottaa, olimme jälleen kerran myöhästyä lähdöstä. Aikaa lähtöön oli vajaa 15s saapuessamme lähtöviivalle... ;)

Ennen ensimmäistä lähtöä minua jännitti kieltämättä ihan kiitettävästi, sillä Zorron ohituskäyttäytymisestä kilpailutilanteissa, meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että pikkuinen ei ollut ohituksista moksiskaan, vaan jokainen ohitustilanne sujui todella mallikkaasti! Ensimmäisen kierroksen keskivauhti oli 20,50 km/h, johon olen enemmän kuin tyytyväinen! :)

Toiselle kierrokselle lähdettäessä jännityskin oli hellittänyt ja olimme jopa ajallaan lähtöä odottamassa! :O Kierros sujui oikein hyvin, vaikkakin ensimmäistä kierrosta verkkaisemmalla vauhdilla. Toisen kierroksen keskivauhti oli 18,24 km/h, mikä sekin on ihan kelposuoritus ensikertalaiseltamme.

Kaiken kaikkiaan Ohkola Kevät 2010 oli mukava kokemus ensimmäistä kertaa 4 muutin valjakolla kisatessa ja olen varsin ylpeä siitä, miten hienosti sekä ohitukset, että valjakolla liikkuminen varikkoalueella sujuivat.

- Tero

Osallistuimme tänä viikonloppuna ensimmäistä kertaa muuttiemme kanssa REKÄ-kokeeseen! Olin ilmoittanut meidän molemmat tytöt, Pepin ja Jaden, johtaja-luokkaan. Ajatus osallistumisesta lähti siitä, kun paikalle peräänkuulutettiin muitakin kuin huskyvaljakoita. Koetta piti tulla seuraamaan kansainvälisiä vieraita FCI:in rekikoiratoimikunnasta ja sitä haluttiin esitellä heille arktisten rekikoirien käyttökokeena, eikä vain huskien harrastamana koemuotona. Valitettavasti Islannin tulivuoren purkausta seurannut tuhkapilvi siirsi vierailun myöhemmäksi. Suoritin samalla myös 1. osan REKÄ-koetoimitsijaharjoittelustani.

REKÄ-kokeeseen osallistumisessa päällimmäisenä jännitti toisen valjakon kohtaaminen uralla, sekä se miten meidän pieni 4 muutin valjakkomme jaksaisi vetää ajokuntoista mönkijää kaksi aikuista miestä kyydissään. Otukset selvisivät koitoksesta kuitenkin todella hienosti vaikka vedettävänä olikin 85kg per kuono!

Jade on pääasiallisesti juossut valjakkomme pyöräparissa, mutta aina välillä häntä kokeillaan myös valjakon johtoon ja jälleen kerran Jade näytti, että hänessä on ainesta valjakkomme johtajaksi! Jade työskenteli upeasti ja seurasi ohjeita hieman paremmin kuin Peppi, mikä yhdistettynä hitusen itsevarmempaan otteeseen toi lopulta Jadelle muutaman pisteen Peppiä enemmän ja hienon REKÄ-JOH-2 tuloksen!

- Tero

Peppi toimi varsin mallikkaasti keulassa, vaikka välillä pientä epävarmuutta olikin havaittavissa. Siitä huolimatta tyttö pärjäsi upeasti ja sai itsellen hienon REKÄ-JOH-2 tuloksen! :)

- Tero

Tänä viikonloppuna kilpailtiin ensimmäistä kertaa rotukohtaisista SM-mitalleista 4S-luokassa. Odotukset kilpailuun lähdettäessä oli korkealla, mutta valitettavasti emme olleet treenanneet muuttejamme pehmeälle alustalle ja niinpä vauhtimme oli kaukana totutusta. Sunnuntaina edellisen yön pakkaset olivat hieman kovettaneet pohjaa ja alkumatkan saimmekin taitettua ihan kohtalaista vauhtia, minkä seurauksena saimme ohitettua meitä ennen startanneen valjakon. Vauhti pääsi kuitenkin hiipumaan loppua kohden uran pehmetessä ja eilisen päivän kahlauksen vaikuttaessa muuttiemme suoritukseen. Tuloksena meidän ihka ensimmäinen REK3:nen. Näistä kisoista jäi käteen tärkeä opetus, joka otetaan huomioon ensi kauden treenausta suunniteltaessa... ;)

- Tero

Tämä oli 3. peräkkäinen vuosi kun osallistumme Aarnivalakioihin ja urakin taisi olla paremmassa kunnossa kuin aikaisempina kertoina. Kilpailun jännitysmomentista vastasi tällä kertaa meitä ohittanut huskyvaljakko, jonka johtajat halusivat syystä tai toisesta oikaista valjakkomme läpi! Siinä sitten hetki oltiin haavit auki ja mietittiin, että mitäs nyt tehdään kun valjakot ovat ristissä?!? Yllätyksestä toettuani kävin mahdollisimman tyynesti vetämässä huskyvaljakon johtajat takaisin omalle puolelleen ja toivottelin valjakon kuskille hyvää kisaa. Jalaksille kivutessani huutelin vielä perään, että "Eikö olekkin säyseitä muutteja!?", johon sain vastaukseksi "No ON!!"... :)

Yksi asia minkä kilpailun aikana huomasi oli se, että olimme treenanneet koiramme tarkalleen 8 km matkalle. Kilpailun jälkeen kun katselin GPS:än tallennusta, niin lähes metrilleen 8 km kohdalle tultiin erittäin hyvää vauhtia, mutta sen jälkeen vauhti laski kuin lehmän häntä...kerrassaan kellon tarkkaa työskentelyä tiimiltämme! :D Siitä huolimatta REK1-tulokseen ja 3. sijaan 0:01:13 kärjestä jääneenä on helppo olla tyytyväinen. :)

- Tero

Sunnuntaina PM-kilpailussa kisattiin 4-koiran luokan pikasprinttimatka yhteislähdöllä. Valjakot oli aseteltu lähtöalueena toimivalle kentälle kuin formulat konsanaan odottamaan lähtölaskentaa. Sanomattakin on selvää, että lähtömerkin antamista tulee seuraamaan valtava kaaos, kun toistakymmentä valjakkoa starttaa samanaikaisesti kohti kentän toisessa laidassa olevaa pullonkaulaa ja kilpauraa! Varsinkin malamuuttikuskin vinkkelistä tarkasteltuna tuo ajatus jos mikä saa ihon kananlihalle... :D Lähtöjännitystä ei myöskään hellittänyt yhtään se, että olimme Mikan kanssa saaneet Norjalaisen grönskivaljakon kilpakumppaniksemme, jolloin tässä lähdössä kilpailtiin PM-mitalleista!

Lähtö sujui kohdallamme yllättävänkin hyvin, sillä olimme ensimmäisten joukossa ulkona lähöalueelta ja kilpauralla! Lähdön sekamelska ja kaaos tuntuikin uralle päästyämme enää lähinnä etäiseltä unelta... :) Hetken etenimmekin ihan hyvää vauhtia, mutta koirissa oli kieltämättä havaittavissa pieniä väsymisen merkkejä edellisistä kisapäivistä. Grönskivaljakko ohittikin meidät aika varhaisessa vaiheessa, minkä yhteydessä myös Mika valjakkoineen pääsi edellemme. Tästä alkoikin kissa ja hiiri leikki Mikan kanssa, sillä toiselle kierrokselle lähdettäessä molempien valjakoiden johtajat olisivat mieluummin ajaneet suoraan maaliin sen sijaan, että olisivat lähteneet toiselle kierrokselle. Pääsinkin Mikan valjakosta ohi, onnistuttuani huijaamaan meidän muutit seuraavalle kierrokselle hieman häntä nopeammin... ;) Tuota riemua ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä hetken matkaa taitettuamme Mika sai meidät kiinni ja pääsi taas edellemme.

Lähestyessämme maalialuetta toistamiseen saimme taas vihiä Mikan valjakosta ja grönskivaljakkokin näkyi tekevän lähtöä kolmannelle kierrokselle. Tälläkin kertaa sain oman valjakkoni kannustettua seuraavalle kierrokselle hieman Mikaa nopeammin, joten viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olimme jälleen 2. sijalla. Matka taittui hitaasti, mutta epävarmasti, Mikan hiillostaessa kintereillä. Yllättäen viimeisen kierroksen  ensimmäisen kolmanneksen paikkeilla, taaksemme tuli moottorikelkka roikkumaan! On sanomattakin selvää, että moinen hidastaa vauhtia kun koirat alkavat kuikuilemaan taakseen, mikä ei suuremmin mieltä lämmitä kilpailutilanteessa... Kaiken lisäksi kelkkailija ei alkuun suostunut ohittamaan meitä, vaan olisi halunnut körötellä takanamme pitempäänkin, hidastaen menoamme entisestään! Sain kuitenkin välitettyä kansainvälisellä elekielellä viestin perille ja kelkkailija viimein ymmärsi ohittaa meidät... Lopulta tuo olikin ihan positiivinen juttu, sillä muutit lähtivät kelkan peesiin kuin viimeistä päivää ja sen käännyttyä eri uralle meillä vauhti jatkui hyvänä! :) Tästä eteenpäin matka taittui ihan mukavaa vauhtia ja ylitimme maaliviivan lopulta hopeamitallin arvoisesti!

- Tero

Saimme Hamarin Mikan kanssa paikat VUL:in maajoukkueeseen ja tilaisuuden lähteä edustamaan suomalaisia malamuutteja valjakkoajon PM-kilpailuihin Norjan Hamariin. Ajettavaa Petäjävedeltä kilpapaikalle tuli yhteen suuntaan n. 1700km ja aikaa siihen kului 33h. Reissu oli raskas, mutta ehdottomasti sen arvoinen! Valitettavasti PM-kilpailujen ensimmäiseen osuuteen, eli perjantaina ja lauantaina kilpailtuun 4S-luokkaan ei ollut ilmoittautunut meidän lisäksemme muita B-luokan valjakoita (Alaskan malamuutit, Gröönlannin koirat ja Samojedit), joten luokassa ei kilpailtu PM-mitalleista. Tämä herättikin pientä hilpeyttä muiden keskuudessa ja yleisesti vitsailtiinkin, että eikö olisi tullut halvemmaksi meille kisailla keskenämme ihan koti-Suomessa... ;)

Kisaurat olivat niin hyvässä kunnossa, että vastaavaan en ole Suomessa törmännyt. Sanalla sanoen erinomaiset! Urat olivat kauttaaltaan vähintään 3m leveät ja olivatpa vielä tehneet uran laitoihin pyöreästi ylös nousevat reunat, jolloin oli kuin rännissä ajaisi... :) Tämän lisäksi pakkasta oli juuri sopivasti auringon paistaessa täysin pilvettömältä taivaalta ja boonuksena Suomen joukkueella oli mukanaan ammattilainen suksia voitelemassa, jolloin maajoukkueen kilpavaljakot pääsivät kilpailemaan kuhunkin keliin optimaalisesti voidelluilla jalaksilla. Tiivistäen voidaan sanoa, että kaikilta osa-alueiltaan kilpailutilanteen puitteet olivat täydelliset. Olikin aivan mahtava kokemus päästä ajamaan, saatika kisaamaan, tällaisissa olosuhteissa! Eipä olisi moista Mikan kanssa koettu, jos olisi jääty koto-Suomeen kisailemaan... ;)

Itse kilpailu meni meidän valjakkomme kohdalta enemmän kuin hyvin ja vauhti oli helposti kauden parasta! Mika oli tällä kertaa nopeampi, mutta se ei harmita pätkäkään kun pääsi kokemaan kansainvälisen valjakkokilpailun tunnelmaa/huumaa! Tätä pitää saada lisää! :)

- Tero

Kilpailun ensikertalaisena minullekin valkeni se, mistä kilpailu on saanut nimensä, sillä pitkien ja tasaisen tappavien nousujen kanssa sai niin muutit kuin kuskikin äheltää tosissaan! Uran suurin yllätys pitkien nousujen sijaan oli kuitenkin järven ylitys, sillä järven jäälle oli noussut toistakymmentä senttiä vettä jolloin uralla jalka upposi loskasohjoon helposti sen 10cm. Jäälle olikin jäänyt jumiin 3 samojedivaljakkoa, jotka me ohitimme kohtuu ripeästi yhden huskyvaljakon peesissä. Peppi ohjasi meidät pois uralta yhtä sammarivaljakkoa kiertäessämme ja kun koitin auttaa potkimalla huomasin, että uran ulkopuolella jalka upposi sohjoon pohjetta myöten! :O Maaliin tultuamme muutit olivat kylkiä myöten läpimärkiä... :) Äheltämisestä huolimatta, kilpailu meni oikein hienosti ja kotiiin viemisiksi saimmekin muuttien 1. sijan ja REK1-tuloksen!

- Tero

Tänä viikonloppuna kilpailtiin Rautavaaralla SM-REK -titteleistä. Meillä kilpailu meni kohtalaisesti, mutta harmiksemme jäimme 5s REK1-tuloksesta. Muutamasta potkusta kiinni... ;) Onnittelut Mikalle koiruuksien SM-REK-4-10 titteleistä!

- Tero

Ohkolassa kisattiin kahden lähdön kilpailu yksipäiväisenä siten, että lähtöjen välillä oli n. 2h taukoa. Meille täysin uusi konsepti, joten en tiennyt mitä muuttimme tulisivat moisesta tuumaamaan. Oli hieno huomata, että otukset olivat mielellään lähdössä toiselle kierrokselle lyhyen tauon jälkeen ja jopa Jadella häntä heilui lähtöä odotellessa! :)

Kilpailu meni ihan hyvin ottaen huomioon, että moista ei olla ennen kokeiltu. Ainoa ikävä juttu sattui toisella kierroksella, kun Sepe satutti toisen etukäpälänsä pehmellä pohjalla. Tästä huolimatta Sepe taisteli hienosti maaliin asti osoittaen jälleen kerran oman periksiantamattomuutensa! Onneksi mitään vakavaa ei päässyt käymään ja tassu parani nopeasti.

Tällä kertaa oli tyytyminen REK2-tulokseen, kärjen viiletettyä hieman liian lujaa meidän makuun. :)

- Tero

Tänä viikonloppuna oli kauden, sekä samalla Jaden ensimmäinen rekikilpailu ja tyttö pääsikin heti esittelemään taitojaan johtajana Pepin rinnalla. Jade selvisi tulikokeestaan erinomaisesti tytöjen juostessa hienosti kärjessä läpi viikonlopun ja hoitivatpa siinä samalla ohituksetkin mallikkaasti! :)

Sunnuntaina uralla tuli vastaan haastava tilanne karkuun päässeen luppakorvavaljakon muodossa. Tytöt olivat kaulakkain toisen valjakon koirien kanssa eivätkä tuumanneet, että tilanteessa olisi mitään erikoista. Myöskin pyöräparissa urakoineen Sepen mielestä kyseessä oli ihan normi tilanne, joka ei edellyttänyt erityistoimia hänen osaltaan... :O Muuttien hienosta asenteesta huolimatta, valjakko meni aika mallikkaasti solmuun, jonka setvimisessä tuhrautui paljon kallisarvoisia sekunteja. Tästä huolimatta saimme muuttien 2. sijan ja REK1-tuloksen kotiin viemisiksi!

- Tero