Pääsimme aloittamaan syystreenit elokuun alussa ja matkaa on tähän mennessä kertynyt hieman vajaa 300km. Tällä hetkellä treenilenkkien pituudet ovat n. 15km-20km ja tavoitteena on nostaa ne vuoden vaihteeseen mennessä n. 30km - 35km mittaisiksi. Monesti olen Irinalle innoissani hehkuttanut sitä, kuinka vaikeista paikoista milloinkin onnistuimme otusten kanssa rämpimään tiemme läpi. Sanat eivät kuitenkaan aina kuvaa täysin sitä mitä urilla milloinkin vastaan saattaa tulla, niinpä olenkin muutamilla lenkeillä pitänyt kameraa mukanani, jotta saan edes joistain räpsittyä "todistusaineistoa"! :D

Parhaimmista umpiryteiköistä harvemmin muistaa pysähtyä kuvia räpsimään, kuten yksikin kerta kun ura (enemminkin umpeen kasvanut kinttupolku) loppui kesken kaiken ja edessä umpiryteikkö, takana 1,5km todella vaikea kulkuista kapeaa polkua minkä läpi olimme jo tiemme tapelleet, sivulla leveä vuolaasti virtaava koski ja toisella sivulla jyrkkä mäen rinne täynnä nuorta koivikkoa ja pajukkoa. Yritin löytää eteenpäin jatkuvaa polkua, mutta sitä ei tarttunut silmään ja saman reitin taistelu takaisinkaan ei houkuttanut, koska se olisi tiennyt n. 3km-4km lisälenkkiä jo muutenkin pitkäksi venähtäneeseen 20km lenkkiimme. Aikani karttaa tutkittuani sain vakuutettua itseni, että mäen päällä pitäisi kulkea oikeaan suuntaan menevä polku… Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja mäkeä kiipeämään muuttien ja kärryn kanssa! Aikamme rämmittyämme mäen rinnettä ylös, kärryä risukon läpi taistellen, päätin lopulta lähteä kiipeämään edeltä polkua tähyilemään.

Valjakko mäessä kiipeilyn ja kosken vierttä kulkevan polun jälkeen.

Polkua ei luonnollisesti näkynyt missään ja kiipeämistäkin olisi ollut vielä vaikka kuinka, joten päätin pyöräyttää mäen rinteessä seisovan valjakon ympäri. Tuosta hetkestä olisi ehdottomasti pitänyt ottaa kuva: Kauempana taustalla juuri ja juuri puitten lomasta näkyvä, virtaava koski ja jyrkkä, ryteikköinen mäen rinne jossa kolmipyöräinen kilpäkärry jumittuneena koivun kantoon ja sen edessä letka malamuutteja kiipeilyasennossaan! :) Kuvan ottaminen kuitenkin unohtui, sillä ylempää katsottuna olin erottavinani eteenpäin jatkuvan polun aivan kosken reunalla! U-käännöksen tekeminen voi muutenkin olla kohtuu haastavaa, mutta näissä olosuhteissa "haastava" saa jo ihan uuden merkityksen! :D

Tuosta ja kapeasta kosken vierttä kulkevasta polusta selvittyämme (polku paikoin kapeampi kuin kärry ja polun reuna päättyi koskeen) lupasin itselleni, että jatkossa vastaavista vähänkään kimuranteimmista tilanteista pitää ehdottomasti räpsäistä kuvia muistoksi… ;)

Kaikkeen sitä täällä törmääkin! :D

Toissa viikonloppuna samaisella lenkillä, minkä mäen rinteessä kiipeilystä kerroin tuossa yllä, törmäsimme sellaiseen esteeseen uralla mitä en olisi ihan heti uskonut näkeväni! Aina välillä vastaan tulee puomeja tai tien yli kaadettuja puita joista selvitään jo varsin rutiinin omaisesti, mutta tällä kertaa törmäsimme kiviseinään! Kyllä, joku maajussi oli traktorillaan kasannut metrisistä kiven lohkareista tien laidasta laitaan ulottuvan paikoin kahdessa kerroksessa olevan seinämän!!! :O Ja asialle oli omistauduttu ihan kunnolla, sillä seinämä ylisi vasemmalla syrjällä olevasta mäen rinteestä aina oikealla syrjällä olevaan metsään asti. Hetki siinä piti ihmetellä miten siitä päästäisiin yli, ali tai ympäri!

Lopulta "sopiva" reitti löytyi seinämän ihan oikeasta laidasta ja hetkeä myöhemmin olimmekin seinämän toisella puolella parkissa. Sidoin kärryn puuhun ja ikuistin tilanteen vielä filmille, sen verran poikkeava este se kuitenkin oli! :) Alla vielä lyhyt videopätkä paikasta...

Muutaman kuvan jälkeen tuumasin, että kiviseinämä on parempi ikuistaa ihan filmille... :D

Ihakkisuolla taukoa viettämässä. Otukset parkissa pellon laidassa, sillä välin kun mä pähkäilin jatkoa...

Tämän päiväisellä lenkillä kiertelin tutkimassa muutaman sellaisen hiekkatien päätä, missä emme aiemmin ole käyneet ja yksi niistä muuttui lopulta Ihakkisuon läpi kulkevaksi latupohjaksi, jonka konttasimme ensin toiseen päähän ja hetkeä myöhemmin sama pätkä takaisin sinne mistä tulimmekin. Lienee sanomattakin selvää, että kun tälläisiä osuuksia rämpii, niin silloin ei vauhti paljoa päätä huimaa, mutta toisaalta saavatpahan otukset hieman vaihtelua! Tai no, meidän pitäisi varmaankin välillä ajaa ihan pelkästään sorateitä pitkin, ilman sen suurempia kommelluksia, jotta rekut saisivat sitä vaihtelua… ;D Myöhemmin, ajeltuamme tovin leveää, voimalinjan alla kulkevaa upottavaa polkua pitkin, saavuimme polun päähän ja pellon reunaan. Jätin valjakon parkkiin polun päähän ja kävin kurkkaamassa jatkuisiko polku pellon toisellakin puolella, mitä se ei kuitenkaan tehnyt. Pellolla seistessäni huomasin kuitenkin, että oikealla 200m (mittasin myöhemmin kartasta) päässä kulki tie. Jälleen piti puntaroida vaihtoehdot: Rämpiä voimalinjan alla kulkevaa polkua pitkin puoli kilsaa (mittasin myöhemmin kartasta) vai oikaista pellon poikki tielle. Hetken asiaa puntaroituani päätin oikaista pellon poikki tielle, mikä tulisi olemaan samalla hyvää treeniä johtajille, sillä pelto oli n. rinnan korkuista heinää, eli otukset eivät näkisi yhtään mitään vaan joutuisivat puskemaan heinikön läpi pelkästään antamieni käskyjen varassa! :)

Oli kieltämättä hauskan näköistä kun Peppi ja Sepe puskivat loputonta heinäseinämää vasten, muiden seuratessa kintereillä! :D Pellon poikki oikaisu sujui lopulta todella hienosti ja kertaakan ei tarvinnut valjakkoa pysäyttää sotkujen tms. takia. Tielle tulo tosin oli hieman haasteellinen, sillä en heinältä nähnyt mitä vastassa oli muuta kuin, että yhtäkkiä johtajat katosivat heinän taakse… No tällä kertaa siellä ei sattunut olemaan koiran ulkoiluttajia tms. lenkillä, joten loppu hyvin, kaikki hyvin! :D Olisi siinä muuten koiran ulkoiluttaja varmasti yllättynyt kun yht.äkkiä heinäpellosta olisi ilmestynyt valjakollinen malamuutteja yksi toisensa jälkeen... ;)

Kääntyäkkö ympäri, vai jatkaakko pellon poikki? Hmmm... ;)

Mitä minä tällä kaikella oikeastaan halusinkaan sanoa? Ehkäpä jotain sen suuntaista, että välillä vastaan tulee hieman kimurantimpia tilanteita ja paikkoja, mutta sen sijaan, että kääntyisi ympäri, niin mielummin kannattaa kokeilla josko sitä sittenkin selviäisi uudesta haasteesta kunnialla läpi! Siinähän ne otuksetkin oppii parhaiten kun joutuvat uusista tilanteista selviämään… ;)

- Tero

Viimeksi muokattu: 05.10.2011 22:59:17